Ulkona on sitten rumaa! Lokakuu, ja niinkuin aina ennenkin, todella harmaata. En tietenkään tällähetkellä nyt ulos, kun nyt illat pimenevät jo niin nopeasti. Okei, nyt onkin jo aika myöhä, kun kirjoitan. Mutta silti, masentavaa kun syksynkin ihanat värit ovat jo melkein jo mätänemässä maassa. Olisipa vielä lämmintä! Kesä!

Tässä nyt on pari kesäkuvaa, ihan vain muistoksi ihanasta kesästä

            

 Kesäkissani Curro ruohikossa <3 :)

          

       Ömh. Pellossa joskus alkukesästä :D

         

       ...Ja vielä harmaa tiikerimme paistattelemassa auringonlämmössä<3

Huh, vihdoin viikonloppu! Kyllä tätä onkin taas koko kouluviikko odotettukin! Yhdeksäsluokka on ihan kauhean rankkaa, ja kyllähän se on ymmärrettävää, kun pitäis sitten hakea jonnekkin lukioon. Mutta niin, ihan tuo koulunkäynti vie kaikki voimat! Nukuin tänä aamuna melko pitkään, kun en ollut saanut yöllä kovinkaan paljoa nukuttua.

Perjantainen uskonnonkoe meni melko pienillä lukemisilla todella hyvin (omasta mielestäni)! Oli törkeän helpot kysymykset! Tosin luultavasti arvostelu on sitten varmaan aika ankaraa. Jaja, eipä sitä oikein tiedä, mitä on sitten loppuenlopuksi mennyt vastaamaan, vaikka asiat tuntuisivat itsestäänselviltä :D Oli sitäpaitsi kauhea päänsärky kokeen aikana, ja luokan takaosassa eräs luokkalaisemme poika taas piti erikoisia pikkuääniä. Milloin kaivaa nenää tai muuten tirskuu ja ripisee. Joo, kyllä se saa nenänkin kaivamisesta ääntä aikaiseksi :D Mutta kyllä siitä kokeesta nyt toivottavasti tulee ihan hyvä numero.

Asiasta kukkaruukkuun; Tänään meinasin saada sydänkohtauksen törmätessäni olohuoneen lattialla lojuvaan mustaan salmiakkikarkkiin. Se näytti niin paljon joltain pullealta hämähäkiltä, tai muulta otukselta. Suututtaa perheeni sellaiset jäsenet, jolla ei näköjään pysy karkit suussa! ...Miksi kirjoitinkaan tämän välikohtauksen karkin kanssa muistiin, varmasti kaikkia kiinnostaa...

Ja taas aihetta vaihtaen kouluun, onneksi ensiviikolla ei ole kokeita, voi keskittyä vähän muuhunkin kuin kirjojen lukemiseen :) Nyt vain nauttien viikonlopusta!

       Pitäis taaskin siivota :(

Hohhoijaa, kun väsyttää. Onpas kiva oleskella huoneessaan nyt. Olen saanut siistittyä tätä tosi paljon, huone vaikuttaa nyt paljon isommalta. Tämä siivous nyt on sen takia, että kaverini oli meillä yötä, ja sitä ennen tietysti täytyi olla paikat siistinä. Onneksi siivosin, nyt on niin mukava täällä olla ja nukkua. Varmaankin talon siistein huone tällähetkellä :D

Tänään olisi pitänyt lukea englantia. Maanantaina on kokeet, enkä tietenkään osaa mitään. Ajattelin, että turha lukea aivan tolkuttomasti nyt, kun en varmasti ehdi oppia kaikkea ylihuomiseksi. Huomenna nyt luen hiukan, ja se siitä sitten. Muihin kokeisiin voisi myös alkaa lukemaan, uskonnonkoe on perjantaina... kai?

Mutta joo, nyt menen nukkumaan, en jaksa enää olla hereillä :p Hyviä öitä!

Nonniin, ehdinpäs nyt tänäänkin sitten koneelle. Voi kauhea, käsivarret ja alaselkä ovat ihan pirun kipeänä. Kävelin nimittäin eilen koulusta kotiin, ja matka on 13km. Ei siinä muuten mitään kamalaa ollut, kun ei ollut mikään kiire, muttakun koululaukku painoi kuin synti, ja sain kulkea selkä vääränä tuon matkan. Ei siinä loppuenlopuksi niin pitkään kestänyt kävellä, mutta pyörällä olisi päässyt ripeämmin...

Niin mutta siis, tänään pyöräilin tuon samaisen matkan koulun jälkeen. Laukku painoi taas kamalasti, mutta pyörällä tosiaan pääsee kuin pääseekin paljon nopeammin kotiin. Kaverikin vielä lähti matkalle mukaan, niin siinä se meni höpötellessä. Selkä on vaan niin kipeänä, että ei paljon hymyilytä : (

Tästä päivästä vielä... Isä oli vihdoin saanut vähän muuteltua huonettani. Siis no, ei tätä huonetta jossa nukun, voisi melkeinpä edes omaksi huoneekseni vielä sanoa. Suoraan sanotuna, nukun varastossa. No en nyt ehkä ihan niin, mutta melkein. Tämä on meidän edellinen työhuoneemme, ja tämä on vähän työn alla... Pitäisi saada kaikki isän nuottikirjat, soittopelit, cd:t ja muut kirjat pois. Täällä on tällähetkellä vain sänkyni, oma kannettavani, vanha pöytäkone (joka pitää hirvittävää ääntä) ja jumalaton määrä roinaa ! Uutta tässä huoneessa on siis se, että isä purkasi vanhan ns. "sänkyni" pois (siis missä nukuin taaskin väliaikaisesti), ja toi ihan oman joustinsänkyni tänne. Huone tuntuu nyt vain niin oudolta, vaikeaa tottua näinkin pieneen muutokseen.

Huoh, raivostuttavaa tämä huoneen järjestely/remontti. Kaikki tapahtuu niin hiljalleen, niin vähän kerrallaan. "Vähän kerrassaan, vähän kerrassaan", isä sanoo. Vähän kerrassaan, siis tosi hitaasti. Liian hitaasti ! En takuulla ehdi nauttia omasta, omantyylisestä huoneesta, ennenkuin muutetaan täältä pois. Samaten suututtaa se, että vanhemmat ovat jättämässä suurimman osan näistä vanhoista kaapeista paikoilleen, saan laittaa niihin sitten tavaroitani. Pah ! Tosi kivaa, vanhat kaapinovet kitisevät ja narisevat, ja kaapit ovat juuri kivasti peittämässä miltein joka seinää, en saa laitettua mitään muuta omaani mihinkään, kun kaikki seinät ovat varattuina ! ARH !